Veteliläinen Erno Saari on oppinut, että ensimmäiset ideat eivät aina ole parhaita, vaan joskus kannattaa istahtaa kannon nokkaan ja ottaa tuumaustauko. Viidessä vuodessa Saari on kokenut metsänomistamisessa paljon sellaista, mitä ei osannut odottaa. Näissä yllättävissä asioissa paikallinen metsänhoitoyhdistys on ollut apuna.  Taloudellinen hyöty on tärkeää, mutta Saari on tehnyt muun muassa myös ympäristötukisopimuksen joen varren rauhoittamiseksi. Eivätkä oman metsän marjatkaan hassummalta maistu. 

26-vuotias Erno Saari uskoo, että nuoremman polven metsänomistajat suhtautuvat avoimin mielin metsänomistajien mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Hän toivoo, että nuoria saataisiin enemmän metsien pariin esimerkiksi sukupolvenvaihdosten kautta. 

Saaresta tuli metsänomistaja vuonna 2019 sukupolvenvaihdoksen myötä, ja samana vuonna hän osti ensimmäisen metsätilansa ulkopuoliselta. Hän nauttii asua maaseudulla, jossa luonto ja rauha ovat lähellä. Hän kokee metsänomistamisen mahdollisuutena ylläpitää ylisukupolvista jatkuvuutta, vaikka siihen liittyykin vastuuta.

Metsänhoitoyhdistys on ollut Saarelle tuttu lapsuudesta asti, ja nyt metsänomistajana hän on hyödyntänyt yhdistyksen palveluita, kuten raivausta, ennakkoraivauksia ja puukaupan kilpailutusta. Metsänhoitoyhdistys on tarjonnut lisäksi puumarkkinakatsauksia, joiden kattavuus ja hyödyllisyys on tullut Saarelle positiivisena yllätyksenä. 

Tulevaisuudessa Saari suunnittelee hankkivansa lisää metsää, jotta metsästä tulisi  yhä suurempi osa hänen elannostaan. Hän haaveilee myös työskentelevänsä enemmän metsissä ja hyödyntää jo nyt erilaisia mobiilipalveluita, kuten OmaMetsä-palvelua saadakseen tilannekuvaa metsistään. 

Yksikään digipalvelut tai -sovellus ei kuitenkaan ole sama asia kuin raikas sateen jälkeinen metsä.