Antti Niemi - Polttopuiden keruusta puukauppaan
Metsänhoitoyhdistys on ollut merkittävä tuki Kontiolahdesta kotoisin olevalle Antti Niemelle metsänomistamisen alkutaipaleelta saakka. Appiukon metsässä hän pääsi ensimmäisen kerran metsänhoidon makuun ja oman metsän tullessa kuvioihin, metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijat auttoivat metsäsuunnitelman tekemisessä. Suunnitelman lisäksi paikallinen metsänhoitoyhdistys on ollut apuna myös puukaupoissa.
60-vuotias Antti Niemi on maaseudulla asuva metsänomistaja, jolle metsä on tärkeä osa elämää arkityön ohella. Hän omistaa vaimonsa kanssa metsää, josta pienen osan vaimo peri sukulaiselta 15 vuotta sitten. Loppuosan palstasta he yhdessä lunastivat, ja metsänhoidosta innostuneena pariskunta osti Niemen appivanhemmilta lisää metsää viitisen vuotta sitten.
Niemen käsitys metsänomistajuudesta on syventynyt erityisesti hänen toimiessaan Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen luottamustehtävissä. Kolmas kausi valtuustossa ja ensimmäinen hallituksessa on tuonut arvokasta ajankohtaista tietoa, ja hiljattain suoritettu metsätalousyrittäjäkoulutus on vahvistanut hänen osaamistaan entisestään.
Metsänomistaminen näkyy vahvasti Niemen arjessa. Hän hankkii omasta metsästä polttopuut, ja erityisesti valoisina aikoina hän viihtyy metsähommissa työpäivän päätteeksi. Metsä on Niemelle paikka, jossa hän voi rentoutua ja samalla yhdistää ulkoilun ja fyysisen rasituksen.
Niemi hoitaa metsäomaisuuttaan intohimolla. Hän istuttaa itse taimet ja tekee taimikon raivaukset, mutta hakkuutöissä hän turvautuu ulkopuolisen apuun. Niemen suurin haaste metsänomistajana on ajanpuute, sillä virkatyö rajoittaa usein mahdollisuuksia viettää aikaa metsässä niin paljon kuin haluaisi.
Aikaa kuitenkin löytyy, kun on selkeät tavoitteet metsän suhteen: hyvin kasvava metsä, josta näkee oman työn jäljen ja joka pidemmällä tähtäimellä myös tuottaa.
Niemelle metsänhoitoyhdistys on tarjonnut ajankohtaista tietoa ja apua, mikä on johtanut onnistuneisiin puukauppoihin ja sujuvaan metsänhoitoon. Metsänhoitoyhdistyksen tuella asiat, kuten tarjouspyynnöt, kauppakirjat sekä taimihankinnat ovat sujuneet kivutta. Tätä kaikkea on luotettava kumppanuus metsänhoidossa.
Emmi Kaalimaa - Sukupolvien metsästä tulevaisuuden turvaksi
Kiteeltä kotoisin olevalle Emmi Kaalimaalle metsänomistaminen merkitsee ennen kaikkea taloudellista turvaa ja sukupolvien jatkumoa. Vaikka taloudellinen näkökulma on tärkeä, hän haluaa myös säästää metsästään osia, joita ei käsitellä talous mielessä. Metsän elinvoimaisuus on tärkeää, koska metsä on pysynyt sellaisena jo useamman sukupolven ajan.
Kaalimaa arvostaa metsänhoitoyhdistyksen ja MTK:n edunvalvontatyötä, joka auttaa muun muassa kaavoituksessa ja riistanhoitoon liittyvissä kysymyksissä sekä maanomistajien oikeuksien puolustamisessa.
40-vuotias Emmi Kaalimaa asuu maaseudulla ja omistaa metsää Kiteellä. Hän sai ensimmäisen metsänsä sukupolvenvaihdoksessa kahdeksan vuotta sitten, mutta metsässä on tullut seikkailtua jo pienestä pitäen. Silloin hän vanhempiensa kanssa osallistui taimenistutuksiin ja oppi siinä samalla metsänhoidosta.
Kaalimaan isä innosti häntä myös metsätaitokilpailuihin, joissa Kaalimaa oli mukana ensimmäisen kerran alle 12-vuotiaana. Nykyään metsänomistajana Kaalimaa tekee itse taimenistutuksia, mutta muihin metsätöihin liittyvissä asioissa hän turvautuu lähisukulaisten ja ammattilaisten apuun.
Kaalimaa liittyi metsänhoitoyhdistykseen heti saatuaan oman metsänsä, mutta oli jo aiemmin ollut kiinnostunut toiminnasta metsätaitokilpailujen kautta. Yhdistyksestä saatu tuki, erityisesti metsäasiantuntijan apu, on ollut hänelle korvaamatonta. Muun muassa vuonna 2024 hän päivitti metsäsuunnitelmansa asiantuntijan kanssa.
Myös OmaMetsä-palvelu on ollut positiivinen yllätys, sillä sen kautta on helppo olla yhteydessä eri henkilöihin metsänhoitoyhdistyksestä. Metsänhoitoon on liittynyt myös haasteita ja yksi näistä on julkinen keskustelu metsänhoidosta. Kaalimaasta on vaikea pysyä kärryillä siitä, mikä on oikein tai haitallista, mutta kuitenkin luottoa omaan tekemiseen löytyy.
Veteliläinen Erno Saari on oppinut, että ensimmäiset ideat eivät aina ole parhaita, vaan joskus kannattaa istahtaa kannon nokkaan ja ottaa tuumaustauko. Viidessä vuodessa Saari on kokenut metsänomistamisessa paljon sellaista, mitä ei osannut odottaa. Näissä yllättävissä asioissa paikallinen metsänhoitoyhdistys on ollut apuna. Taloudellinen hyöty on tärkeää, mutta Saari on tehnyt muun muassa myös ympäristötukisopimuksen joen varren rauhoittamiseksi. Eivätkä oman metsän marjatkaan hassummalta maistu.
26-vuotias Erno Saari uskoo, että nuoremman polven metsänomistajat suhtautuvat avoimin mielin metsänomistajien mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Hän toivoo, että nuoria saataisiin enemmän metsien pariin esimerkiksi sukupolvenvaihdosten kautta.
Saaresta tuli metsänomistaja vuonna 2019 sukupolvenvaihdoksen myötä, ja samana vuonna hän osti ensimmäisen metsätilansa ulkopuoliselta. Hän nauttii asua maaseudulla, jossa luonto ja rauha ovat lähellä. Hän kokee metsänomistamisen mahdollisuutena ylläpitää ylisukupolvista jatkuvuutta, vaikka siihen liittyykin vastuuta.
Metsänhoitoyhdistys on ollut Saarelle tuttu lapsuudesta asti, ja nyt metsänomistajana hän on hyödyntänyt yhdistyksen palveluita, kuten raivausta, ennakkoraivauksia ja puukaupan kilpailutusta. Metsänhoitoyhdistys on tarjonnut lisäksi puumarkkinakatsauksia, joiden kattavuus ja hyödyllisyys on tullut Saarelle positiivisena yllätyksenä.
Tulevaisuudessa Saari suunnittelee hankkivansa lisää metsää, jotta metsästä tulisi yhä suurempi osa hänen elannostaan. Hän haaveilee myös työskentelevänsä enemmän metsissä ja hyödyntää jo nyt erilaisia mobiilipalveluita, kuten OmaMetsä-palvelua saadakseen tilannekuvaa metsistään.
Yksikään digipalvelut tai -sovellus ei kuitenkaan ole sama asia kuin raikas sateen jälkeinen metsä.
Reija Suolanen - Kaupunkielämän hälinästä metsäpoluille
Metsän omistaminen on syventänyt Reija Suolasen kiinnostusta luontoon. Metsänomistajuuden matkalla hän on oppinut paljon metsänhoidosta tutkimalla sekä hoitamalla omaa metsää. Suolanen pyrkii omilla toimillaan tukemaan luonnon monimuotoisuutta – joskus kuitenkin uudistushakkuu on järkevin ratkaisu. Tälläisissä asioissa sydän ja järki kamppailevat, vaikka aina tulisi osata katsoa tulevaisuuteen.
55-vuotias Reija Suolanen sai ensimmäisen metsänsä vuonna 2012 kuolinpesästä isältään, ja siitä muodostuikin siskon ja äidin kesken metsäyhtymä. Hän asuu Järvenpään laidalla, mutta metsä sijaitsee pidemmän välimatkan päässä Kouvolassa.
Kaupunkielämän vastapainoksi Suolanen käy vähintään kerran kuussa katsomassa metsän tilanteen, ja samalla hän huoltaa mieltä rentoutumalla metsän hiljaisuudessa. Suolanen haluaisi käydä metsissään useammin ja mielellään hän myös tekisi enemmän metsänhoitotöitä, mutta aika ei tahdo aina riittää kaikkeen. Tästä syystä Suolanen on käyttänyt paikallista metsänhoitoyhdistystä apunaan taimikonhoidossa.
Paikallinen metsänhoitoyhdistys on ollut Suolaselle tuttu jo pidemmän aikaa, sillä jo hänen vanhempansa olivat jäseniä. Reija Suolanen on ollut erityisen tyytyväinen omaan metsäasiantuntijaansa, joka oli suuri apu metsäomistajuuden alussa. Yhdessä Suolanen ja metsänhoitoyhdistyksen asiantuntija kiersivät metsää ja päivittivät metsäsuunnitelmaa. Asiantuntijan avulla myös luottamus omaan tekemiseen kasvoi.
Metsänhoitoyhdistys on tarjonnut hyödyllisiä ja opettavaisia koulutuksia, joihin Suolanen on aktiivisesti osallistunut. Metsänhoitoyhdistys tarjoaa myös lakipalveluita, jotka olivat suureksi avuksi muun muassa silloin, kun Suolasen sisko ja äiti perustivat metsäyhtymän.